iPad neuropsykiatrisen asiakkaan toimintaterapiassa

Terapiassa painitaan usein asiakkaiden, perheiden ja erityisesti koulun kanssa yhteistyössä oppimisen haasteiden kanssa. Hienomotoriikan, hahmottamisen, oman toiminnanohjailun ja keskittymisen haasteet vaikuttavat oppimiseen ja vaikeuttavat oppilaan arkea huomattavasti!

Mobiililaitteet ovat yleistyneet sekä kotona että kouluissa ja varhaiskasvatuksessa. Mobiililaite voi toimia viestintä- ja viihdevälineen lisäksi myös erittäin tehokkaana oppimisen mahdollistajana. Se voi siis olla käyttäjälleen tär­keä apu­vä­li­ne, joka li­sää tasa-ar­voa. Se ei näy­tä apu­vä­li­neel­tä vaan on lai­te, jota kuka ta­han­sa voi käyt­tää il­man eri­tyis­tä “apu­vä­li­ne­lei­maa”, se kulkee helposti mukana ja muuntuu monipuolisesti käytön ja käyttäjänsä mukaan moniin eri käyttötapoihin.

Mutta kuinka sitä oppimista voi sitten tabletlaitteella, tässä tapauksessa iPadillä, helpottaa? Ladataan täyteen sovelluksia ja räplätään sitä sitten päivät pitkät? Ei, mikäli et halua käyttää laitetta juuri noin, sekin on toki sallittua. Oppimisen apuvälineeksi iPad muuntuu kolmen eri tavan kautta:
1) muokkaamalla iPad asetusten avulla käyttäjälleen yksilölliseksi
2) lataamalla iPadiin sovelluksia, joilla voidaan helpottaa tai harjoitella esimerkiksi lukemista ja kirjoittamista, sekä
3) tekemällä itse oppimateriaalia niille käyttäjille, jotka eivät voi käyttää perinteistä oppimateriaalia. Mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

iPad-laitteista löytyy lukuisia asetuksia, joiden avulla sen käyttöä ja oppimista voidaan helpottaa. Hyvänä esimerkkkinä toimivat iPadin kaksi ominaisuutta: toinen muuttaa puheen tekstiksi (sanelu), ja toinen sen tekstin takaisin puheeksi! Käyttäjä voi siis sanella haluamansa tekstin (esimerkiksi oman tarinansa) iPadiin. Tämän jälkeen iPad "puhuu" tämän tekstin ääneen lukien käyttäjälleen takaisin. Näin käyttäjä voi poimia omasta tekstistään esimerkiksi ajatus- ja äännevirheet, ja korjata omaa tuotostaan  itsenäisesti.
​
Mikäli käyttäjällä on työläyttä hienomotoriikassa, voi läksyjen tekeminen olla tuskaisaa: vaikka tietoa löytyisi, sen saaminen paperille on työn ja tuskan takana, eikä kynällä työskentely vain nappaa! Tähän avuksi voisi olla esimerkiksi SnapType-sovellus: sovellukseen napataan kuva tehtäväkirjan sivusta. Sen jälkeen vaaditut kohdat, esimerkiksi englanninkirjan tehtävälaatikot, täytetään kirjoittamalla ne iPadin näyttönäppäimistöllä tai ulkopuolisella näppäimistöllä ja sivu tulostetaan, lähetetään sähköpostilla opettajalle tai tallennetaan laitteelle. Voila: tehtävät tehty ja uutta opittu vailla kynätyöskentelyn aiheuttamia harmaita hiuksia! Harjoitellaan sitä “pelkkää” kynätyöskentelyä sitten toisessa kohden.

Kun oppiminen on vaikeaa, hahmottamisen pulmat vaikeuttavat sitä eikä kynäkään tahdo totella oppijan kättä, uuden oppiminen muuttuu tervanjuonniksi. Voisiko tiedollisen ja taidollisen harjoittelun yhdistää käyttäjän lempiaiheisiin  yksilöllistetyn oppimateriaalin kautta? Historian kirjoja ei tarvitse kirjoittaa uudelleen, sillä muutamalla yksinkertaisella tavalla esimerkiksi Thinglinkin (www.thinglink.com) avulla saat luotua yksilöllistä materiaalia helposti ja vaivattomasti! Ja mikä parasta, voit laittaa käyttäjät itse luomaan itselleen materiaalin.

Miten terapeutit sitten liittyvät tähän, eikö oppimisen helpottaminen ole opettajien puuhaa? Terapeutit ovat oman ammattinsa kautta apuvälinemaailman osaajia, olkoon apuväline vanha tuttu seisomateline, uusi kommunikaatiosovellus tai lukemista helpottava iPad. Terapeutit tunnistetaan osaajiksi apuvälinesaralla, joten meidän kaikkien tulee pysyä kartalla niiden uusimmista tuulista. Lisäksi moniammatillisesti, kaikkien osaamista ja innostusta hyödyntäen, pystytään 10 kertaa parempaan. Opettajan pedagogiset työkalut yhdistettynä terapeuttien laaja-alaiseen tuntemukseen oppilaan kehityksen ja kasvun haasteista, voimme muokata iPadin avulla oppisympäristöstä monipuolisen niin, että oppiminen muuttuu taas onnistuneeksi.
​
Tuntuuko aihe vieläkin mahdottomalta hallita? Ei huolta siitäkään. Tsekkaa tämä https://snellman-kesayliopisto.mobie.fi/zine/97/article-32401