Aikuisen tehtävä on suojella lasta tieto- ja viestintätekniikan haitallisilta vaikutuksilta, mutta myös mahdollistaa lapselle nautinnollisia kokemuksia median parissa. Tekniikka tarjoaa paljon mahdollisuuksia myös vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja tekniikkakasvatus on osa lapsen kasvatusta. Tämän lisäksi teknologiakasvatuksella on suuri merkitys myös tasa-arvokeskustelussa: tytöt suuntautuvat jo varhaislapsuudessa usein pois tekniikan parista ja jäävät näin poikia heikompaan asemaan tekniikan suhteen.
Tekniikka voi esimerkiksi kehittää lasten motorisia taitoja, prosessointinopeutta, strategista ajattelua, silmä-käsikoordinaatiota ja mahdollistaa identiteetin etsimisen sekä sen kokeilun. Toisaalta, liikakäyttö voi lisätä tuki- ja liikuntaelinongelmia, kaventaa sosiaalisia suhteita ja aiheuttaa ristiriitoja perheessä, kun peliaikaa rajoitetaan. Oppiminen saa ja sen pitääkin muuttua, mutta tieto- ja viestintätekniikka on vain väline siihen muutokseen, ei itse muutos. Kasvattajien tulee siis pohtia tarkasti, missä tilanteissa, miten ja kenen kanssa tietotekniikkaa hyödynnetään, kotona kuin koulussa.
-Arina, T. (2012). Pilvioppiminen ja nuori sukupolvi verkossa.
-Ikonen, M. (2012). Peruskoululaisten tieto- ja viestintätekniikan käyttö - Tietotekniikka-asenteet, käyttökokemukset ja tietotekninen hallinta.
-Kangassalo, M. (toim.) Tietotekniikan mahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa.
-Tieto- ja viestintätekniikka opetuskäytössä - Välineet, vaikuttavuus ja hyödyt. Opetushallitus.
-Välimäki, A-L., Lindberg, P. & Sulonen, H. (2002) Varttua – varhaiskasvatus – tietotekniikka – vuorovaikutus.
-Järvinen, Lindh & Alamäki 2001: Yleissivistävästä teknologiakasvatuksesta
-Luhtala, Silvennoinen & Tenkanen 2013: Nuoret pelissä - Tietoa kasvattajille lasten ja nuorten digitaalisesta pelaamisesta ja rahapelaamisesta
-Suoninen 2010: Lasten mediankäytöt vanhempien kertomana